Ensimmäinen veneeni. Vene ostettiin uutena perheelle vuonna 1983 ja sain sen omaksi 1990-luvun alussa. Vene sai nemen Marianne. Katsastin elämäni ensimmäsitä kertaa venettä venekerhossa kesällä 1983 ja venekerhon katsastaja kysyi veneen nimeä. Ei sillä ole nimeä vastasin. Katsastusmies sanoi tiukasti että kaikilla veneillä pitää olla nimi. Koska tiesin että veneen nimi pitää olla naisen nimi, niin pikaisesti keksin nimen Marianne, joka on siskoni toinen nimi. Ja ihan kelpo nimi se onkin.
Marianne oli lasikuituinen Hirvas 515 merkknen HT-vene (Hard Top eli katollinen). Siinä oli 50 hv Mercruiser 2-t perämoottori. Moottori oli vuoden vanha esittelymoottori.

Marianne oli käytössä vuosina 1983-1998 ja sillä oli hyvä harjoitella veneilyn taitoja ja navigointia. Lisäksi sitä käytettiin nuoruusvuosina 1980-luvulla paljon vesihiidossa ja poikien viikonloppureissuilla. Vesihiito oli kuitenkin aloitettu joitakin vuosia aiemmin lainaveneellä, puinen avovene Evinrude 28 heppaisella moottorilla. Oltiin kuitenkin vielä alle 15 vuotiaita eli ei olisi saatu ajaa tuolla 28 heppaisella koneella. Vene jaksoi nostaa hiihtäjän pintaan tällä koneella kuitenkin paljon paremmin kuin samssa veneessä vaihtoehtoisena ollut 20 heppaisella, jota meillä oli lupa käyttää tässä veneessä. Aina välillä siis haettiin tehomoottoi kelarista veneen perään jotta päästään kunnolla hiihtämään. Moottori vaihdetiin kolmen pikkupojan toimesta veneeseen niin, että se oli vesillä koko ajan. Sanottakooon että 1960-luvun Evinrude 28 heppainen ei ollut mikään pieni ja kevyt paketti. Toinen käytössämme ollut vene oli Vatori 14R 20 hv moottorilla.
Reteket saaristossa oli tosin aloitettu jo aiemmin 1970-luvulla alumiinisella Kelo-veneellä (soutuvene). Ei meillä silloin 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa ikinä ollut mitään pelastusliivejä. Eikä niitä edes ollut olemassa. Marianneen ostin jo ensimmäiset paukkuliivit 1990-luvulla /noin 1994) jonka jälkeen liivien pitäminen on tehostunut.

Mariannea ylläpitäessä tuli venesähköt ja niiden korjailu ja lopuksi uusinta tutuiksi. Samoin ompelukone, koska pressu piti kertaalleen ommella uusiksi. Kuvassa on näköjään joku huolto menossa, kun moottorin perä on saavissa ottamassa jäähdytysvettä.
Vene oli rungoltaan tukeva ja sillä pystyi kulkemaan kohtuullisessakin kelissä ja aallokossa hyvin. Kaikki ratkaisut eivät olleet kuitenkaan hyviä, koska vene kärsi mm. läpivienneistä (mm. etukaiteen kiinnitys) tulevasta vedestä. Mutta sisäjärjestlyt ja tilojen käytettävyys oli kuitenkin kokoisekseen melko hyvä. Jopa käännettävä iso neljän hengen pöytä löytyi. Lisäksi veneen pohjanmuoto vaati enemmän tehoa koneelta.
Hirvas 515 HT veneen teknisisä tietoja
- Pituus 515 cm
- Leveys 205 cm
- Paino noin 500 kg
- Kaksoispohja (ei vielä 1980-luvun alussa ihan vakiovaruste)
- Nukkumapaikat neljälle. Meitä poikia mahtui kuitenkin 6 kpl.
- Syvä V-pohja.
- Maksimi nopeus 28 solmua (mitattu patopaineisella nopeusmittarilla)
Veneen vaihto?
Kaikella on aikansa. Marianne oli vain liian pieni ”suurille merille” ja myös sukellustoiminnan harrastamiseen. Saaristomerelle teki mieli ja merellä ei ole kiire. Niinpä alkoi perinteisen puu-fiskarin etsintä, koska lasikuituista venettä ei tälle laivanvarustajalle kovin helposti enää tule. Marianne myytiin alkukesästä 1998.