Linnea - Linnea II ja muut veneet

Linnea oli lakattu puurunkoinen (mänty) limisaumainen fiskari-mallinen retkivene vuodelta 1952. Siinä oli Volvo-Pentan MD2 moottori. Se tuli ”laivastoon” heinäkuussa vuonna 1998 ja myytiin toukokuussa 2004.

Nämä Linnean myyntikuvat on otettu 8.5.2004 klo aamulla kello kuuden aikaan yöllisen vartiovuoron päätteeksi, joten yökosteus näkyy mm. ikkunoissa. Kuvat on otettu Hewlet Packardin HP635 digitaalikameralla. Tallennusmediana kamerassa oli 3,5″ disketti (korppu) ja kuvien maksimi resuluutio oli 640×480 pix.

Linnea toukokuisena aamuna auringon noustessa. Yökosteus näkyy ikkunoissa.

Linnea parantelun kohteena

Linnea oli mäntyrunkoien limisamaunen vene jota edelliset omistajat olivat pitäneet hyvänä. Se ei vuotanut lainkaan vettä sisään, käytännössä pilssipumppua ei tarvinnut esim. satamassa lainkaan. Myös vesillelasku oli helppo, vene tiivistyi alle puolessa tunnissa ja ainoa mitä tarvittiin ennen sitä oli veneen oma pieni pilssipumppu. Ja tämä 50 vuotta vanhalla veneellä!

Sisätilat ja karttapöytä.

Edellinen omistaja oli tehnyt veneen sisälle paljon puutoitä. Konekoppa oli uusittu ja venettä kiersi pitkä istuinpenkki. Myös karttapöytä oli uusittu.

Veneen avotila — Veneen sisätilaa kiersi istuinlaatikot. Koenekoppa kuvassa etualalla. Se toimi veneen pöytänä. Kädet pestiin merivedellä ja kulku ulos käytiin styyran puolelta, joten nestesaippuapurkkia varten tehtiin kyeisen paikkaan puusta teline.

Hella (nestekaasukäyttöinen) oli kuitenkin sijoitettu karttapöydän sisään. Mitoitus oli sellainen, että likki lämmitti karttapöydän puuosia jotka jopa syttyivär palmaaan. Lisäksi vieressä oli moottorin polttoainetankki eli se sijaitsi karttapöydän alla/takana.

Pressukin piti uusia vuosituhannen alussa, koska se alkoi olemaan jos niin hapero (ompeleiden lisäksi kangas). Taas tuli ompelukoneelle käyttöä. Vanhasta pressusta sai sentään kaavat, että uusi oli vähän helpompi tehdä.

Linnean perä jossa oli istuinlaatikot ja söilytyspussi poijuköydelle. — Linnean hyttiä + avotilaa kiersi kätevät istuinlaatikot. Takaseinä oli avattava ja siellä oli hyvä säilyttää mm. ajoankkuria ja vastaavaa tavaraa jota ei niin usein tarvinnut. Ompelukone oli taas käytössä ja ompelin poijuköydelle (vene oli kotilaitusrissa peräpoijussa) sinisen pussin takaseinään.

Niinpä yhden vajaan kauden käytön jälkeen tuli ajatus siirtää keittolevy pois kyseisestä paikasta ja tehdä karttapöydästä toimivampi navigointia varten. Lokikirjalle, harpille, kolmioviivaimelle yms. tuli teline karttapöydän oikealle puolelle ikkunan viereen. Karttpöydän etuseinaan lisättiin autoradio ja koneen valvontamittareita (käyttötunti, lämpötila ja öljynpaine). Huomaa Nokia 2110:lle puusta tehty teline puhelimen latausjohtojen alla. ”Kojetaululla näkyvä johdonpätkä liittimellä on käsi-GPS:n Garmin 2+ virta ja NMEA-väylän kaaplei. Karttapöydällä voitiin pitää täyskokoista merkikorttisarjaa tai kannettavaa tietokonetta, jossa oli merikarttaohjelma (esim. Ozi-Explorer + omat skannatut ja kalibroidut kartat). Jälkimmäistä ei juuri käytetty vaan navigointi hoitui kätevimmin paperisella merikorttisarjalla.

Ohjaajan paikka

Myös ohjaajan paikkaa muutetiin sitenettä tehtiin täysin uusi kytkinpaneeli ja lisättiin virtalukko. Myös kaikuluotain (Garmin Fishfinder 240 Blue) on löytönyt paikkansa.

Liennan ohjauspiste. Ruori ja kaikuluotain sekä kytkintaulu. — Ohjaajan paikka uudsitettuna. Kytkimen kerätty yhdeksi ryhmäksi kytkintauluun (alumiinia).

Ohjaajan irroitettava penkki konekopan päällä — Konekopan päälle tehtiin ohjaajalle tyyliin sopiva irroitettava ”klaffituoli”. Jos ajoit yksin, niin käytännössä ohjaajan piti istua veneen keskellä konekopan päällä. Irtotuoli pikakiinnikkeillä helpotti istumista kun yleensä matka oli pitkä ajallisesti. 8 tunnin ajopäivänä ei pitkälle ehtinyt 5,5 solmun nopeudella.

Konekopan päällä oleva irtonainen (pikakiinnitys) ohjaajan klaffituoli kuvattuna koko veneen leveyisestä kattoluukusta. Kattoluuku oli todella mukaba kesällä. Käytännössä ajoetttiin katolla istuen ja toinen jalka ohjasi ruorista.

Uusi pentteri

Pentteri eli venekeittiö sijoitettiin veneen keskelle paapurin puolelle.

Veneen pentteri silloin kun sitä ei käytetä. Vetolaatikoita oli kolem joihin saatiin sijoitettua kaikki yleisimmin käytetyt keittiötarvikkeet. Vasemmanpuoleisessa kaapissa oli kattila ja kahvipannu. Huomaa oikealla puolella kaareva kupariputken pätkä, joka oli keittiän hana.

Hellan suojalevy aukesi työtasoksi — Hellan kansi oli saranoitu siten, että se aukesi työtasoksi. Oli toimiva ratkaisu.

Linnean venekeittiön hella ja keittiön kaapisto — Lautaset ja kupit yms oli alakaapin ylemmällä hyllyllä (alumiininen) ja paistinpannut yms. oli alemmalla hyllyllä. Kompakti toimiva ratkaisu!

Veneessä turvallisuus on tärkeä ja turvamääräyskiä tulee noudattaa. Nestekaasuputken päässä ennen letkua on hätäsulku. Alempi putki jossa on T-haara ja hana on makeanveden putki. Tästä sai aamukavin keitinveden avaamalla hanasta, kun sähköpumppu oli päällä (kytkin kuvan oikeassa reunassa).

Sähkökeskus

Kun kyseessä on vanha pieni vene, niin myös sähköt olivat yksinkertaisia. Toki navigointilaitteita tuli lisää (ja mahdollisuus tietokoneelle), autoradio, diesel-käyttöinen 2,5 kW lämmitin (Eberspächer), työ- ja sisävaloja sekä vesipumppu.

Veneen sähkökeksus jossa on valo — Veneen sähkökeskus. Sähkökeskuksen ylöosassa on valo (näkyy juuri ja juuri kuvassa) joka syttyy kun luukun avaa. Helpottaa huomattavasti kun piemessä joku sulake palaa. Näköjään sulakkeetkin on merkitty.

Masto

Masto tehtiin veneen ajankuvaan sopivasta materiaalista eli puusta (liimapuusta). Se tehtiin sen verran tukevaksi, ettei se vaatinut vantteja pystyssä pysyäkseen. Saalinki toimi työvalojen telineenä ja viirien nostoköysien ylätukena. Kuvassa eteenpäin ylhäällä vasemalla auton lisäpitkä, sen oikel´la puolella (mustakehty) työvalo ja saalingin alla mustarunkoinen valo on veneen kansivalo. Navigointivalon häikäisysuoja oli tehty itse rosterista. Suoraan ylös lähtee keskeltä ankkurivalo ja lisäksi on VHF:n ja FM-radion antennit.

Uimataso ja sukeltajan tikkaat

Linneaan tehtiin taakse uimataso ja sukeltajan tikkaat koska omistaja harrastaa hyvin aktiivisesti sukeltamista. Uimatason runko tehtiin happosesta putkesta ja itse taso painekyllästetystä (tai oikeastaan vastaavasta) puusta. Vneen toisella puolella (styyra) on uimatasolla 2 kg:n nestekaasupullo hellaa varten.

Sukeltajantikkaat ja uimataso — No, kyllähän ne melkein vuoden 1952 malliin sopii…

Hätävarusteet, katsastusvarusteet

Toki veneestä kaikki löytyi. Koska moottori lähti myös veivistä käyntiin, niin aina ei ollut niin tarkkaa oliko akussa sähkö vai ei. Varisnkin loppusykysn reissuilla kun yöllä oli jopa pakkasta ja Eberi lämmitti koko yön, tai ainakin aamuyöhön saakka kunnes se sammui sähkön puutteesee, oli mukava että koneen sai käyntiin kammesta kääntämällä. Lähti muuten helposti.

Käsikäyttöinen pilssipumppu. Kalvopumppu — Sähkön puutteesa pilssin olisi saanut tyhjennettyä tarpeen vaatiessa kiinteästi helppoon paikkaan sijoitetulla käsipumpulla. Puukko on hätätapauksia varten, jos pitää katkaista köysi nopeasti.

Ja ne keulahytin makuupaikat sitten

Pressulla suojatussa avotilassa oli tilaa kahdelle nukkumapaikalle. Mutta se tavaramäärä – ahdasta olis tullut. Keulassa oli nukkupaikka kahdelle.

Linnean keulahytti. Makuuhytti kahdelle. — Linnean keulahytti.

Keulahyttiin mahtui kaksi nukkumaan ja jonkin verran tavaroita. Onhan siellä airotkin, Linneaa pystyi siis jopa soutamaan… Keulan seinissä on irtonaiset makuualustat lämmön eristeenä, kyllä se kylmä merivesi hohkasi hyttiin puun läpi liian hyvin, joten lisäeristystä tarvittiin keväällä-keäskuussa ja sykyllä. Toinen veneen 6 kg:n jauhesammuttimista oli keulassa makuutilassa – sama sijoittelun filosofia jatkuu edelleen (en halua herätä siihen, että ajohytti palaa ja se ainoa sammutin on siellä ajohytissä). Keulaboksissa (ovikin siihen löytyi) on 30 litran vesisäiliö. Punkan alla oli lisäksi n. 25 litran rosterinen säiliö makealle vedelle. Pukan alla pilssisä oli jonkin verran säiltystilaa elinavikkeille, jääkaappia veneessä ei ollut.

pelastusliivit kiinnitettynä makuuhytin seinille — Pelastusliivit kiinnitettynä makuuhytin seinälle. Sähkökeskuksen luukku on kiinni ja joitain kytkimiä on myös makuuhytin puolella. Taitaa olla ainakin makuuhytin valoja, sitten ladattavan käsivalaisimen syötön ohjaus ja jotain muista kytkimiä, joiden luonoliinen paikka ei ole ruorimiehen paikalla. Ilmaventtiili on lämmitimen venttiili. Kätevä ja toimiva tehon säätö, kun luukkua käänsi ja aukko pienini (keep it simple). Tietysti itse tehty jonain talvi-iltana verstaalla.

Makuuhytin seinillä oli pakolliset katsastusvarusteet eli kelluntaliivit (noste 50 N) neljälle. Vene oli rekisteröity kahdeksalle ja venekerhon katsastuksessa täytyy kelluntaliivejä löytyä yhtä monta. Kaksi liiviä on lisäksi jemmattu jonnekin muualle, saattoi olla perän lokero. Käytämme kuitenkin itse veneilessä paukkuliivejä (noste vähintään 150 N) ja jos kavereita on mukana, heillä on usein omat paukkuliivit tai jos ei ole, heillekin tarjoamme paukkuliivit. Tälläkin hetkellä (2021) veneessäni katsastusta varten kasa liivejä (noste 50-100 N) , joita ei koskaan käytetä. Silti veneessä on aina kaikilla vuosittain tarkistetut paukkuliivit (noste 200+ N) ja varaosat niihin.

Pohja

Pohjassa oli mm. kaikuluotaimen anturi. Oli pakko asentaa Garminin peräpeilianturi, koska pohjan läpi anturia ei saanut. Lisäksi sen asentaminen puurunkoiseen olisi ollut hyvin työläs. Piti vähän miettiä kiinnitystä ja virtauksia.

Myös kaikuluotaimen lokin anturi oli mallia peräpeili. Sekin piti asentaa pohjaan. Hyvä näistä tuli. Anturit toimivat veneen koko nopesualueen täydellisesti.

Lokin anturi pohjassa — Myös lokin (nopeus + kuljettu matka) anturi oli peräpeiliin asennettava. Mutta pienin järjestelyin hyvin toimi.

Potkuriakselin läpivienti — Kölipuu ja potkuriakselin läpivienti oli vielä 50 vuoden ikäisenä priima kunnossa.

Keula ja kölirauta — Keulapuu ja kölirauta. Kuvassa näkyy veneen yksi etu, matala kulkysyväys ja kölirauta keulasta saakka.

Veneen lasku. Vene roikkuu nosturissa — Taas yksi kausi voi alkaa. Veneen lasku menossa.

Linnea nosto vedestä. Vene kuorma-auton kyydissä. — 10.10.2003 veneilykausi päätty kunReffe Oy nosti Linnean ylös vedesä. Pohja näyttää hyväkuntoiselta, vain vesirajassa on jonkin verran kasvustoa.

Volvo Penta MD2. Valmistenumero 8685.

Moottorin iästä ja käyttötunneista ei ollut mitään tietoa. Joten se piti haalata (suomennettuna tehdä vähän suurempi huoltoremontti).

Pentteri täynnä Volvo Pentan osia — Volvo Pentan ruiskun osat ja sylinterien kannet vallanneet pentterin.

Merivaihde ja dynastart — Merivaihde etualalla. Vasemmalla kaasupullon vieressä dynastart ja moottorin sylinterilohkot makuupunkan alla olevan vesisäiliön päällä.

Volvo Penta MD2 purettuna veneessä — Pienessä moottorissa on se hyvä puoli, että konerempan mahtuu tekemään veneen sisällä. Ja koska kone ei paina paljon (varsinkin kun jumalattoman kokoinen vauhtipyörä on poissa), on sen nostaminen helppoa ihan normaalia köytä apuna käyttäen. Taustalla näkyy kapmpiakseli pystyssä ja sen takana konekoppa. Konekoppa oli ääniseristetty.

Moottorin jakopää. Volvo Penta MD2 — Mootorin jakopää. Kampiakseli pyöritää oikean puoleista ratasta, joka pyörittää mm. nokka-akselia. Jaon ajoitus on tärkeä ja kriittinen. Väärä ajoitus = moottori ei toimi ja saattaa jopa vaurioitua.

Jakopään kansi ja öljypumppu — Jakopään kansi jossa sijaitsee mm. öljypumppu ja polttoaineen ruiskutuspumpun (diesel) osia.

Kampiakseli. Kuvassa näkyy kirkkaana kiertokankien laakerien paikat. Niistä myöhemmin. Kuvassa on moottorin kyljen huoltoluukut avattuna. Volvo Pentan MD2 on vielä aikakaudelta, jolloin kiertokankien laakerit pystyi vaihtamaan avaamatta moottoria kokonaan. Avasi vain nämä huoltoluukut, jolloin pääsi vaihtamaan kiertokankien laakerit. Kätevää.

Volvo Pentan kampiakseli — Kampiakselin laakerikaulat näyttivät ihan hyviltä, vaikka laakerit eivät siltä näyttäneet. Volvo Pentan MD2 on kaksisylinterinen moottori. Kampiakselissa sylinterin kiertokanget tulevat laakereilla kiinni kauloihin, jotka eivät ole keskilinjalla. Kampikaselin keskilinjalle tulee runkolaakerit pitkämään kampiakseli moottorin rungossa kiinni. Miitä on kolme kappaletta.

Kampiakselin runkolaakerin pukki — Kampiakseli tulee etu- ja takapäästä kiinni tälläisellä kiinnikkeellä, jossa on myös moottorin kiinnikkeet (osan sivulla olevat, toinen vasaran vieressä) veneen runkoon. Tämä on pultattu moottorin lohkoon kiinni (ympyrän muotoinen pulttirivi) Kuvassa keskellä näkyy kampiakselin huulitiiviste, joska kannattaa samalla vaihtaa. Nykyaikainenkin huulitiiviste kuluu aikojen saatossa ja öljyä alkaa tihkumaan koneen etu- ja takapäästä ulos. Entiseen aikaan tässä käytetiin huopatiivistettä, joska vuosi lähes aina.

Runkolaakerit. Vahat kuluneet ja uudet — Kuvassa vasemmalla on vanhat kuluneet runkolaakerit. Laakeripinnat ovat hyvin kuluneet ja laakeri oli jo ehdottomasti vaihtokunnossa. Oikealla uudet vertailun vuoksi.

Kierokangen laakerit. Volvo Penta — Kierokangen laakerit eivät olleet ihan yhtä pahassa kunnossa. Mutta loppu nekin jo olivat ja ne vaihdettiin.

Moottorin haalaus tehtiin veneessä veneilykauden jo päätyttyä. Eli loppusyksystä. Näin vene oli keväällä taas valmis kohti uusia luonnon satamia.

Kuvia Linneasta luonnon satamista

No-niin. Siihen aikaan ei ollut kännyköissä kameraa. Enkä edes omistanut digi-kameraa. Mahdollisesti joku huono paperikuva voisi löytyä kun Linnealla ollaan jossain Saaristomeren (esim. Utön viereisen saaren suojainen sisälahti) luonnon satamassa. Linnealla kartoitetiin runsaasti uusia luonnon satamia ja sillä kulejtiin paljon ihan omia väylän ulkopuolisia reittejä, koska siinä oli niin matala syväys, tukeva köli köliraudalla ja potkuri kölin takana suojassa. Esim. Jurmoa eteläpuolelta kiertäessä kerran keula nousi vedenalaiselle hiekkasärkälle. Riitti kun hypääsi veteen keyseiselle hiekkasärkälle ja työnsi veneen takaisin vapaaseen veteen. Helppoa. Veneily oli silloin hyvin yksinkertaista.

Linnea Urheilusukeltajat ry Villinki saaritukikohdassa — Linnea Urheilusukeltajat ry:n Villingin saaritukikohdan laitusrissa.

Linnea myytiin keväällä 2004. Miksi? Syitä oli useita.

Vene oli hieman liian pieni kuukauden reissuun, varsinkin kun mukana oli sukellusvarusteet ja mahdollinen kompressori.
Veneen materiaali oli hieman turhan herkkä sukelluskäyttöön. Painovyön pudottaminen lakatulle takakannell olisi tehnyt syvän kuopan pehmeään mäntyyn.
Veneen materiaali ei sallinut myöhäsitä syksyistä veneilyä. Niitä kuulaita kirkkaita pakkaspäiviä, kun lumi on satanut saaristoon.
Tilat elintarvikkeille kuukauden (heinä- elokuun) kesälomaa silmällä pitäen olivat – niin niitä ei ollut. Olisi pitnyt kierää satamasta toiseen, mutta se pirta ei sovi. Mielummin luonnon satamissa.

Millainen vene seuraavaksi?

Ei lasikuituista (niitä kokeunut ihan riittävästi enkä omaa sellaista halua)
Ei tersästä (sukellussueran ja kaverin veneet terästä. Jatkuvaa ruosteen kanssa taistelua)
Ei puuta, vaikka se hyvä materiaali veneeseen onkin.
Pitä olla alumiininen
Pitää pystyä pääsemään luonnonsatamiin (syväys).
Pitää olla avoin yläohjaamo vähintään optiona (olen kyllästynyt ajamaan sisältä)
Sukellsukäyttöön sopiva (riittävän iso avotila takana, kompuralle tila konehuoneessa)
Pitää kulkea 15 solmua tarvittaessa
Pitää olla itsenäinen alus noin 2-3 viikon ajan.
Lämmin makeavesisuihku plussa. Ainakin optiona
Saunaa ei tarvita
Lämmitysjärjestelmä Reflex (tai vastaava) kamiina

Linnea 2 Hangon kylän satama marraskuu 2006 lunta pakkasta jäätyy perjantai — Lähtö Saaristomerelle perjantai-iltana työpäivän jälkeen marraskuussa 2006. Kun tulimme veneelle oli sen päällä jonkin verran lunta. Pakkasta 5-6 astetta ja Hangon kylän satama oli menossa osin jäähän.

Hangonkylän satama jäätyy jäässä — Olimme yön veneessä satamassa ja lähdetiin vasta lauantai aamuna. Hangon kylän satama oli menossa jäähän.

Matkalla kohti Sararistomerta veneen kannella lunta — Keula kohti Saaristomerta. Pakkasta ulkona ihan kivasti. Tulossa varmaan tähtikirkas yö?