Lilla Ancilla oli skootteripulpetillinen 3,4 metrinen RIB vene jossa oli 20 hv:n (25 hv) Yamahan 2-t perämoottori. Lilla Ancilla oli Linnea II:n ensimmäinen apuvene ja kauppakassi. Lilla Ancillalla hoidettiin useita luonnonsatamien ja väylien kartoituksia. Siinä oli pieni Raymarinen Dragonfly karttaplotteri-kaikuluotain yhdistelmä, jolla oli helppo luodata ja merkata hyviä ja syviä luonnonsatamia. Näitä on satoja.
Lilla Ancilla ja Linnea olivat kuin paita ja peppu.
Lilla Ancillaa hinattiin Linnea 2:n perässä sen koko olemassa oleon aijan eli vuodet 2006-2019. Hinausköysiä oli kolme pituisia ja niitä käytettiin tilanteen ja kelin mukaan. Pitkä hinausköysi on hinattavalle hyvä, koska se vaimentaa nykäyksiä. Varisnkin kelissä ja avomerellä käytetiin noin 30-40 metrin hinausköyttä ja Lilla Ancilla olikin silloin tällöin melko pahoissa keleissä niin Itäisellä Suomenlahdella kuin Porkkalan seln’ ylityksessä. Pahimmillaan yli 20 m/s tuulessa merkitsevän aallonkorkeuden ollessa 2,7 metriä. Ja hyvin Lilla Ancilla perässä tuli, vaikka vähän väliä se oli ilmassa aallosta hypättyään.
Lyhyttä hinasuköyttä käytetiin ahtaissa paikoissa. Se oli 6 metrinen. Satamssa Lilla Ancilla vedettiin aina Linnean uimatasoon kiinni.
Ei luulisi, että vähän yli 100 kg vene tuntuu noin 8 tonnin veneen hinauksessa, mutta niin se vain tuntuu siellä Linnean yläohjaamissa. Jokainen pienikin nykäisy. Saati sitten kun Lilla Ancilla tippui aallon harjalta hypyn jälkeen vähän vinottain takaisin veteen. Silloin Linnea 2:n perä heilahti sivuun, ainakin siltä tuntui. Myös kun pari kertaa hinausköysi katkesi, sen tunsi. Ja arvaatte kai, että se katkesi kummallakin kerralla kovassa tuulessa ja aallokossa ja toisella kertaa todella pahasa paikassa Upinniemen rantakallioiden vieressä Porkkalan selän ylityksen lopussa.
Käytännössä Lilla Ancilla oli vedessä vähintään sen ajan kuin Linnea 2. Lilla Ancilla oli aina mukana hinauksessa. Aina. Tästä oli oma riesa, mutta oli niitä hyväkin puoli. Lilla Ancillalla oli todella helppo lähteä saarikierrokselle tai kaupaan yms.
Lilla Ancilla pelastusvenenä
Lilla Ancilla toimi myös Linnea II:n pelastusveneenä tarpeen tullen. Sillä olikin käyty kovassa merenkäynnissä kokeilemassa sen kyvykkyttä selviutyä korkeasta aallokosta. Hyvä paikka tälläiseen oli mm. Emasalon edusta joka on kuuluisa kovasta aallokosta silloin kun tuulee. Pidimme keliä Emäsalon itäpuolella olevan Söderholmin saariryhmän keskellä, tuulen olessa Emäsalon mitaustiedon mukaan 18 m/s. Pelastautumispuku päälle (Linneassa on kolmet pelastautumispuvut), meri-VHF kiinni liiveihin ja muutenkin turvavarusteita mukaan ja ei kun taas kokeilemaan Lilla Ancillan käyttäytymistä aallokossa ja myös kelissä ajamista, joka oli oikeasti se tärkeämpi asia tässä. Ja hyvin neiti merenkäynnin otti.
Lilla Ancillassa oli skootteripulpetin sisällä oma hätätarvikepussi, riittävän täydellinen työkalu- ja varaosasarja, varabensaa ja 2-t öljyä. Lisäksi 5 kg bruce-ankkurin kopio, siinä 6 metriä kettinkiä ja 30 metriä köyttä. Lisäksi tietysti muita kiinnitysköysiä yms. riittävä määrä, jopa kalliokiilat luonnon satamia varten.
Lilla Ancilla pidensi venekautta. Kun Linnea 2 nostettiin ylös, saattoi Lilla Ancillalla vielä veneillä, koska se oli helppo ottaa trailerilla ylös. Ja syyshuolto oli todella helppo.
Lilla Ancilla kehittyi käyttötarkoitukseensa
Lilla Ancilla kehittyi jatkuvasti koko olemassa olonsa aikana. Veneessä oli alusta asti käyttötuntimittari ja kompsassi ja kaikuluotain (nostettavalla ja irroitettavalla anturilla, itse kehitetty mekaniika). Koska navigointi kartta sylissä oli näissä nopeuksissa (max. 26 solmua) ja tuulissa melkoisen haastavaa varsinkin vierailla vesillä, hankittiin Lilla Ancillaan myös Raymarinen DragonFly 7″ karttaplotteri johon oli integroitu kaikuluotain.
Melko pian taakse tehtiin targa-kaari johon yläkuvassa näkyvä kulkuvalon tolppa laitettiin (katso alakuva). Alkuperäisestä paikastahan sitä ei kukaan nähnyt tietystä suunasta, kun kuljettaja oli valon tiellä. Kulkuvalotolppa targakaaressa toimi samalla myös kätevästi lipputankona. Targakaaressaoli myös heittoliinan teline (alakuvassa vasemmalla) ja myöhemmässä kehitysvaiheessa toiselle puolelle tuli samanlainen teline alakuvassakin näkyvälle 30 metrin ankkuriköydelle. Skootteripulpetin etuosaan tehtiin lisäksi kiinnipitokahva, koska venettä piti ajaa varsinkin pienessäkin aallokossa kyykyssä eli joustaa jaloilla. Tämä oli pidemmän päälle melko raskasta, varsinkin pidemmillä yhtämittaisilla reissuilla. Pisin reissu oli siirtoajo Hangosta Helsinkiin lokakuun lopussa pienessä syysmyrskyn poikasessa. Ja luonnollisesti Porkkalan selkä suorinta tietä yli.
Polttoainevarkauksia vastaan
Polttoianevarkaudet ovat liian yleisiä, koska tälläisestä pienestä apuveneestä on todella helppo käydä pöllimässä tankillinen bensaa. Helpollahan se lähtee, kun tankki on irtonainen, varas ei tarvitse edes omaa kanisteria. Koska en halunnut alkaa siiretelmään bensakanisteria jatkuvasti Lilla Ancillasta pois (saati että olisin halunut bensaa Linnea 2:n ruumavarastoon), niin ratkaisuksi tehtiin kehikko bensatankin ympärille estämään varkaudet. Samalla se toimi käteävänä ankkurin telineenä. Ankkuriketjulle oli oma metallinen avosäilytystila kuvan vasemassa alareunassa (ei ihan näy kuvassa). Ankkuri oli täysin valmis veteen laskettavaksi, jopa käyden toinen pää oli veneessä valmiiksi kiinni.
Todistettavasti kehikko, jossa oli myös bensatankin korkin lukitseva menetelmä, esti polttoainevarkauksia. Jos varas käytti 10 sekuntiakaan kehikon tutkimiseen, hän havaitse heti ettei onnistu. Silti joku oli yrittänyt. Tämä tapahtui tiukasti vartioidussa venekerhon satmassa. Venekerhossa on jopa kaksi vartiaa samaan aikaan vartiomassa, mutta niin vaan varkauksia veneisiin tehdään. No, tämä polttoainevaras oli ottanut kuvassa näkyvän ankkurin irti (keksi mite se otetaan) ja heittänyt sen veteen. Mutta siihen jäi. Lilla Ancilla sai pitää bensat, koska lukko ei auennut (riippulukko, ei kuvassa). Taitaa se parivartiointi olla enempi huono juttu, kun vartiat keskittyvät enempi jutustelemaan toistensa kanssa kun varisnaiseen vartiointii, mutta tämä taitaa olal toinen tarina, ehkä jopa blogin aihe?
Jousrtopenkki RIB veneeseen?
Lilla Ancillaan tehtiin myös joustopenkki kahdelle, koska muuten sillä ei voinut ajaa pieneesäkään aallokossa. Sisukalut meni yksinkertaisesti rikki siitä terävästä hakkaamisesta. Joustopenkin tekemisestä tulee kuvallinen raportti myöhemmin. Ps. josutopenkki skootteripulpetilla olisi myynnissä.
RIB veneen pottoonin materiaalina PVC
PVC on melko hyvä ja halpa materiaali useissa eri soveluksissa. Mutta veneen materiaaliksi se ei sovellu lainkaan. Silti se on yleisin, koska hinta. Koitin ostaa Lilla Ancillan suraajaksi hypalonista, hieman toisen tyyppistä apuvenettä. Ei saanut, piti ostaa PVC.
Lilla auringonlaskuun
Varisnaisesti kaikki paikkaustarpeet eivät tulleet materiaalin takia. varisnkaan alussa, jolloin Lilla Ancilla törmäsi liian usein Linnean takasaoon ja siinä ollesiin pakollisina katastusvarusteina olleisiin uimatiukkaisiin. Linneassa on erikseen myös sukeltajatiikaat, mutta ne ei käy. Uimatikkaat aiheuttivat useita paikaustarpeita, kunnes ne positetiin / siirrettin. Mutta PVC:n hapristuessa ja koventuessa paikkaustarve kasvoi tiheästi, varsinkin ponttoneiden takapäässä, jotka eivät oleet saaneet osumia uimatasosat tai mistään muustakaan. 13 vuoden käytön jälkeen PVC alkoi vuotamaan vähän kaikkialta. ja ihan paikoista, joissa ei varisnaisesti mitään reikää ollut eli vuoto materiaalin läpi. Auringon UV oli kiihdyttänyt PVC muovon pehmennysainetta ja materiaali tuli elinkaarensa päähän. Piti hoitaa veneen runko positoon.
Lilla palasiksi ja materiaali kierrätykseen
